Väitämme:

Suomalainen koulutus ja kulttuuri perustuvat sivistyksen ideaalille. Peruskoulu, kirjastot, elinikäisen oppimisen laitokset ovat kaikki auki tarjoamaan sivistystä, ja useimmiten ilmaiseksi.

Tiedämme kuitenkin, että pelkät tarjolla olevat ilmaiset palvelut eivät takaa mahdollisuuksien tasa-arvoa. Koulutus on erittäin periytyvää myös Suomessa. On korkea aika miettiä, miten lisätä tasa-arvoa koulutuksessa ja osaamisessa, sekä pohtia, voisiko joidenkin palvelujen maksullistaminen ja yksityistäminen olla hyödyllistä ja solidaarista.

Kysymme:

Mitä jatkossa? Onko maanlaajuinen tasalaatuinen koulujärjestelmä paras tapa taata suomalaisen yhteiskunnan yhdenvertaisuus ja samalla elinvoimaisuus, dynaamisuus ja luovuus? Mitä haasteita maan sisäinen ja rajat ylittävä muutto luovat koulutukselle? Onko oikein, että aikuisiässä herännyt halu opiskella kolmas tai neljäs ammatti rahoitetaan yhteiskunnan varoilla? Entä onko sivistyksellä sivistyksen vuoksi sijaa “Big Brother” -julkisuuden maailmassa, ja kenen se pitäisi maksaa?

Toivomme aiheesta ajatuksianne, kokemuksianne, tuntemuksianne, sekä esimerkkejä hyvistä käytännöistä ja ratkaisuista Suomesta ja muualta.

Väitämme:

Tarvitsemme terveydenhuoltojärjestelmän, jossa on selkeästi määritelty, mikä on yhteiskunnan vastuulla, mikä yksilön. Yhteiskunnan tulee hoitaa vakavat terveysongelmat, ja pitkälti myös vähemmän vakavat, mutta niin tehokkaasti ja luotettavasti, että voimme välttää nykyisen monen kerroksen järjestelmän. On mietittävä, mitä pitäisi tuottaa julkisesti, mitä ostopalveluina ja mikä jättää yksilöiden itse maksettavaksi ja kilpailutettavaksi. Nyt kaikki järjestelmät (julkinen, työterveys, yksityinen) toimivat päällekkäin luoden epäoikeudenmukaisen tilanteen, jossa onnekkaimmat voivat olettaa kolmen järjestelmän hoitavan heidän vaivansa – ja sassiin!

Kysymme:

Toimiiko järjestelmä nyt, kun yksityisellä vakuutuksella voi saada huomattavasti julkista laajemman hoidon, mutta silti Kela-korvaukset? Onko jokainen nilkan nyrjähdys kuvattava? Kenen pitäisi päättää siitä? Olemmeko antaneet tulo- ja alue-erojen jakaa suomalaiset eri tasoisten terveyspalvelujen käyttäjiksi, ja jos, mitä tehdä kehityksen kääntämiseksi? Mitä mahdollisuuksia uusi teknologia voisi tarjota? Siis: millainen olisi unelmien terveysjärjestelmä, jonka pystymme ja haluamme rahoittaa?

Jäämme odottamaan kommenttejanne, kertomuksianne hyvistä käytännöistä, muiden maiden malleja, tilastotietoja toimintaehdotuksia…