Väitämme:

Suomalainen työelämä on muuttunut syvällisesti 1990-luvun lamavuosista lähtien. Turvattomuuden tunne ja työssä viihtymättömyys ovat levinneet laajalle. Epävarmuus koettelee suurta pätkätyöläisten joukkoa mutta on levinnyt myös monille teollisuus- ja palvelualan työpaikoille.

Tiedämme, että työvoiman väheneminen sekä sosiaali- ja terveysmenojen kasvu edellyttävät tuottavuuden parantumista. Meidän on pystyttävä purkamaan turvattomuuden tunnetta ja lisättävä työssä viihtymistä. Olisi myös uudistettava suomalainen sosiaaliturva, joka on tehty teollista yhteiskuntaa varten, jossa työsuhteet olivat vakinaisia ja elämänikäisiä. Nyt pätkätyöläiset, osa-aikatyöläiset, itse itsensä työllistävät (vrt mies&moppi tai nainen&läppäri) haastavat sosiaaliturvan toimivuuden ja oikeudenmukaisuuden.

Kysymme:

Millä tavoin suomalainen työelämä on pielessä? Missä ovat huonon viihtyvyyden syyt? Millainen olisi hyvä työelämä? Mitä valtio ja kunnat voisivat tehdä, ja mikä taas voisi syntyä paikallisina tekoina, ilman julkista valtaa? Entä miten luoda samat oikeudet sosiaaliturvaan hyvin erilaisia työuria eteneville suomalaisille?