Suomen ulkopolitiikan perinteinen lähtökohta on ollut välttely. Suomi ei ole halunnut olla moralisoimassa muita maita. Pääministeri Matti Vanhanen on muotoillut periaatteen näin: ”Ellei ole aivan varma muutoksen puolesta, kannattaa odottaa, kunnes ollaan varmoja. Pienen maan ei kannata hötkyillä.”

Vetäytyminen on kuitenkin yhteisten haasteiden maailmassa itsekkyyttä. Ilmastonmuutos, finanssikriisi ja kehitysmaiden hätä pakottavat ja ovat pakottaneet Suomea muuttumaan. Tarvitaan aktiivisuutta ja kykyä ratkaista ongelmia, teknisistä kulttuurisiin sotilaallisiin.

Kysymme:

Jos kaikkea ei voi tehdä, mihin Suomen tulisi keskittyä ulko- ja kehityspolitiikassaan? Olisiko aika ryhtymä moralisoimaan ja usuttamaan varomisen sijaan? Mitä on globaali vastuu, ja miten suomalaisia voitaisiin aktivoida paremmin ja käyttää heidän osaamistaan hyväksi enemmän? Entä tulisiko Suomen syventää sitoutumistaan Natoon? Onko jokin muu tapa parempi sotilaallisen turvallisuuden ylläpitämiseksi?

Suomessa asui vuoden 2008 päättyessä noin 220 000 ulkomailla syntynyttä. Suurimmat ryhmät olivat venäläis- ja virolaislähtöiset muuttajat. Vuoteen 1980 asti suomalaiset lähtivät muille maille. Sen jälkeen ulkomaalaistaustaisten ihmisten määrä on kymmenkertaistunut ja lisääntyy väistämättä. Maailma globalisoituu. Rikas ja työntekijöitä tarvitseva Suomi on maahanmuuttajien vastaanottajamaa. Tulijat muuttavat Suomea ja pakottavat ajattelemaan uudelleen, mitä on olla suomalainen.

Kysymme:

Millaisella tavalla Suomen tulisi integroida maahanmuuttajia yhteiskuntaan? Onko olemassa erityisiä suomalaisia arvoja ja vaatimuksia, joita tulijoiden tulisi seurata tai kunnioittaa? Missä menevät vieraan kulttuurin koskemattomuuden rajat? Millaiset teot voisivat tasoittaa töyssyjä moninaistuvan Suomen ja ennakkoluulojen välillä?

Huolen ympäristön tilasta tulee ohjata yhteiskunnallista kehitystä. Kun lapsemme kysyvät, mitä olemme tehneet, meillä tulee olla siihen vastaus. Ilmastonmuutokseen liittyvä tutkimustieto esittää, että on melkein mahdotonta tehdä riittävän paljon riittävän nopeasti. Emme kuitenkaan ratkaise ilmastokriisiä vain vaihtamalla lamppuja ja ostamalla kierrätettyä. Tarvitaan myös kovia toimia, ja ymmärrystä siitä, että Suomen ja EU:n suuri tulevaisuuden tarina voi löytyä energian, ympäristön ja ilmaston piiristä.

Kysymme:

Millainen olisi oikeudenmukainen tapa jakaa ympäristöhaasteen kuorma? Pitäisikö verottaa, rajoittaa vai kannustaa, ja ketä? Mitä hyviä käytäntöjä ja muutoksia ympäristö- ja ilmastoystävällisemmän elämisen ja tekemisen tavoissa on jo löydetty? Mitä ajattelemme nykytilanteessa ydinvoimasta? Onko talouskasvu ja vastuullinen suhde ympäristöön mahdollinen yhtälö?

Jäämme odottamaan kommenttejanne, kertomuksianne hyvistä käytännöistä, muiden maiden malleja, tilastotietoja toimintaehdotuksia…

Suomen talous on siirtynyt valtiokeskeisestä kapitalismista talousjärjestelmään, jossa valtion tehtävänä on lähinnä taata olosuhteet voiton tekemiselle. Valtio ei halua puuttua edes omistamiensa yritysten päätöksiin. Finanssikriisi kuitenkin osoitti, että valtiolla ja politiikalla on merkitystä talouden toiminnalle, etenkin hädän hetkellä. Nyt on oikea aika miettiä, millainen rooli julkisen vallan tulisi ottaa taloudessa.

Yksilötasolla talouden muutos tuntuu kouriintuntuvasti siinä, että vastuuta turvasta ja vakuuttamisesta siirretään jatkuvasti enemmän yksilölle. On tärkeää saada jokainen ymmärtämään elämänsä taloudellisia yhtälöitä, mutta monesti yhteisesti taattu turva onkin tehokkaampi ja solidaarisempi ratkaisu.

Kysymme:

Pitäisikö valtion roolia voimistaa taloudessa vai olisiko joku muu tapa ohjata taloutta inhimillisempään suuntaan? Esimerkiksi yhteiskunnallinen yrittäminen? Tarvitsemmeko nykyisen kaltaista talouskasvua, vai voisiko yhteiskunta kehittyä parempaan suuntaan, jos luopuisimme vaurauden jatkuvasta kasvattamisesta? Entä toimiiko sosiaali- ja eläketurvajärjestelmä oikeudenmukaisesti? Onko syytä kannustaa jokaista vastaamaan enemmän omasta eläkkeestään ja säästämään myös pahan päivän varalle?

Suomalainen koulutus ja kulttuuri perustuvat sivistyksen ideaalille. Peruskoulu, kirjastot, elinikäisen oppimisen laitokset ovat kaikki auki tarjoamaan sivistystä, ja useimmiten ilmaiseksi.

Tiedämme kuitenkin, että pelkät tarjolla olevat ilmaiset palvelut eivät takaa mahdollisuuksien tasa-arvoa. Koulutus on erittäin periytyvää myös Suomessa. On korkea aika miettiä, miten lisätä tasa-arvoa koulutuksessa ja osaamisessa, sekä pohtia, voisiko joidenkin palvelujen maksullistaminen ja yksityistäminen olla hyödyllistä ja solidaarista.

Kysymme:

Mitä jatkossa? Onko maanlaajuinen tasalaatuinen koulujärjestelmä paras tapa taata suomalaisen yhteiskunnan yhdenvertaisuus ja samalla elinvoimaisuus, dynaamisuus ja luovuus? Mitä haasteita maan sisäinen ja rajat ylittävä muutto luovat koulutukselle? Onko oikein, että aikuisiässä herännyt halu opiskella kolmas tai neljäs ammatti rahoitetaan yhteiskunnan varoilla? Entä onko sivistyksellä sivistyksen vuoksi sijaa “Big Brother” -julkisuuden maailmassa, ja kenen se pitäisi maksaa?

Toivomme aiheesta ajatuksianne, kokemuksianne, tuntemuksianne, sekä esimerkkejä hyvistä käytännöistä ja ratkaisuista Suomesta ja muualta.

Tarvitsemme terveydenhuoltojärjestelmän, jossa on selkeästi määritelty, mikä on yhteiskunnan vastuulla, mikä yksilön. Yhteiskunnan tulee hoitaa vakavat terveysongelmat, ja pitkälti myös vähemmän vakavat, mutta niin tehokkaasti ja luotettavasti, että voimme välttää nykyisen monen kerroksen järjestelmän. On mietittävä, mitä pitäisi tuottaa julkisesti, mitä ostopalveluina ja mikä jättää yksilöiden itse maksettavaksi ja kilpailutettavaksi. Nyt kaikki järjestelmät (julkinen, työterveys, yksityinen) toimivat päällekkäin luoden epäoikeudenmukaisen tilanteen, jossa onnekkaimmat voivat olettaa kolmen järjestelmän hoitavan heidän vaivansa – ja sassiin!

Kysymme:

Toimiiko järjestelmä nyt, kun yksityisellä vakuutuksella voi saada huomattavasti julkista laajemman hoidon, mutta silti Kela-korvaukset? Onko jokainen nilkan nyrjähdys kuvattava? Kenen pitäisi päättää siitä? Olemmeko antaneet tulo- ja alue-erojen jakaa suomalaiset eri tasoisten terveyspalvelujen käyttäjiksi, ja jos, mitä tehdä kehityksen kääntämiseksi? Mitä mahdollisuuksia uusi teknologia voisi tarjota? Siis: millainen olisi unelmien terveysjärjestelmä, jonka pystymme ja haluamme rahoittaa?

Jäämme odottamaan kommenttejanne, kertomuksianne hyvistä käytännöistä, muiden maiden malleja, tilastotietoja toimintaehdotuksia…

Olemme määritelleet Pelastuskirjan tehtäväksi kirjoittaa ”hyvän yhteiskunnan käsikirja”. Lisäkuvausta täällä. Kirjan teemat olemme listanneet vasempaan palkkiin. Jos sinusta tuntuu, että jotakin puuttuu tai että ajatuksesi ei sovi annettujen teemojen piiriin, kirjoita kommenttisi tänne. ]]> http://www.pelastuskirja.fi/2009/09/28/mista-pelastuskirjassa-tulisi-myos-kirjoittaa/feed/ 14 http://www.pelastuskirja.fi/2009/09/25/valtio/ http://www.pelastuskirja.fi/2009/09/25/valtio/#comments Fri, 25 Sep 2009 13:57:18 +0000 admin http://www.pelastuskirja.fi/?p=30 Väitämme:

Suhteemme julkiseen valtaan, sen tarpeeseen ja oikeutukseen on vinoutunut. Yhteiskunnan vaurastuminen on antanut meille valinnanvaraa ja varaa valita, ja yksilöllistyminen halua ja taitoa valita. Mutta julkinen valta ei ole vain yksi myyntiluukku muiden joukossa. Sen tarkoituksena on täyttää tehtäviä ja tuottaa palveluita, jotka katsomme parhaaksi tehdä yhdessä, yhteisin voimin, ja auttaa myös heikoimpia tuntemaan vapauden huumaa siitä, että he voivat itse ohjata omaa elämäänsä.

Kysymme:

Mitkä tehtävät kuuluvat julkiselle vallalle (valtiolle ja kunnille), mitkä yhdistyksille, mitkä meille yksilöille ja vapaamuotoisemme yhteenliittymille? Koemme, että meillä on paljon oikeuksia suhteessa julkisiin palveluihin, mutta onko meillä vastuuta yhteisestä hyvinvoinnistamme muutoin kuin verojen kautta? Vastuu ei voi olla vain yksilöillä, muttei myöskään etäisellä valtiolla. Miten muuntaa julkisen valtaa toimintaa ja mielikuvaa sellaiseksi, että se edistää ihmisten kykyä auttaa itseään ja lähimmäisiään? Miten lisätä tunnetta kansalaisuudesta, joka voi päättää, osallistua ja vaikuttaa?

Jäämme odottamaan kommenttejanne, kertomuksianne hyvistä käytännöistä, muiden maiden malleja, tilastotietoja toimintaehdotuksia…

Suomalainen työelämä on muuttunut syvällisesti 1990-luvun lamavuosista lähtien. Turvattomuuden tunne ja työssä viihtymättömyys ovat levinneet laajalle. Epävarmuus koettelee suurta pätkätyöläisten joukkoa mutta on levinnyt myös monille teollisuus- ja palvelualan työpaikoille.

Tiedämme, että työvoiman väheneminen sekä sosiaali- ja terveysmenojen kasvu edellyttävät tuottavuuden parantumista. Meidän on pystyttävä purkamaan turvattomuuden tunnetta ja lisättävä työssä viihtymistä. Olisi myös uudistettava suomalainen sosiaaliturva, joka on tehty teollista yhteiskuntaa varten, jossa työsuhteet olivat vakinaisia ja elämänikäisiä. Nyt pätkätyöläiset, osa-aikatyöläiset, itse itsensä työllistävät (vrt mies&moppi tai nainen&läppäri) haastavat sosiaaliturvan toimivuuden ja oikeudenmukaisuuden.

Kysymme:

Millä tavoin suomalainen työelämä on pielessä? Missä ovat huonon viihtyvyyden syyt? Millainen olisi hyvä työelämä? Mitä valtio ja kunnat voisivat tehdä, ja mikä taas voisi syntyä paikallisina tekoina, ilman julkista valtaa? Entä miten luoda samat oikeudet sosiaaliturvaan hyvin erilaisia työuria eteneville suomalaisille?