Taustamateriaalia:

Teollisuusmaiden järjestö OECD kiittelee tavan takaa suomalaista koulujärjestelmää. Helmikuussa 2010 OECD kertoi, että hyvien tulosten lisäksi tasa-arvoisuutta korostava koulujärjestelmä olisi myös edistävä tekijä Suomen ja muiden Pohjoimaiden yhteiskunnan tasa-arvoisuuteen. OECD mittasi sitä, miten lapsi voi nousta vanhempiaan korkeampaan sosiaaliseen asemaan. Ero esimerkiksi Britanniaan oli merkittävä.

Sosiaalidemokraattiselta Kalevi Sorsa -säätiöltä on tullut muutamia kiinnostavia selvityksiä koulutuksen vapaudesta, tasa-arvosta ja systeemin muutostarpeista. Tässä esitys tiedotustilaisuudessa (Aleksi Henttonen ja Jouni Parkkonen) 2. asteen oppilaitoksia. Ehdotuksia: yksi vuosi lisää oppivelvollisuuteen; voisi suorittaa myös oppisopimuksella; mahdollisuus suorittaa osia eri tutkinnoista, ja opintojen alussa tutustumisjakso; toimipisteiden määrän vähentäminen.

Henttonen pohtii julkaisussa “Valinnanvapaus, vastuu ja tasa-arvo” koulutuksen kustannusten jakamista, ja muistuttaa provosoivasti mm. että tällä hetkellä verovaroin rahoitetusta korkeakouluopetuksesta hyötyvät pääosin parhaiten toimeentulevat; koulutuksen periytyvyys on Suomessa verraten voimakasta. “(P)aperi ei esitä nykyjärjestelmän romuttamista eikä sen tavoitteista luopumista. Se tarkastelee koulutuksen kustannusten kohdentumista ja kysyy olisiko kustannukset mahdollista kohdentaa nykyisestä poikkeavalla tavalla ilman, että koulutuksellinen tasa-arvo vaarantuu.”

Miten pidentää työuria kolmella vuodella? Opiskelijajärjestöjen tuoreita mietteitä:

“Nuorten pääsyä opiskelemaan ripeästi on helpotettava, opintojen ohjausta tehostettava ja tietoa työelämästä annettava nykyistä aiemmin ja tehokkaammin. Hyvinvoivasta opiskelijasta tulee hyvinvoiva työntekijä.

Varusmiespalveluksen ajat on sovitettava yhteen lukukausien kanssa, järjestettävä varuskuntiin tenttimahdollisuuksia sekä kotiutumisen yhteyteen ohjausta opintoihin tai töihin siirtymiseen.

Korkeakoulujen sisäänottoa täytyy tasata syksyn ja kevään välillä. Lisäksi on luotava alakohtaiset valtakunnalliset pääsykokeet, jotka painottavat hakijoiden soveltuvuutta alalle.

Kesälukukausina on oltava tarjolla riittävä määrä mielekkäitä kursseja. Opinnot tulee voida suorittaa monimuoto-opiskeluna.

Tutkintoon sopiva aikaisemmin hankittu osaaminen on tunnustettava reilusti.

Oppilaitosten on varmistettava, että opiskelijat pystyvät suorittamaan opintonsa tavoiteajassa.

Lisäksi oppilaitosten valintaprosesseja on joustavoitettava niin, että yhä useampi nuori pääsisi kerralla opiskelemaan omaa alaansa. Opintojen ajaksi opiskelijalle on taattava nykyistä parempi taloudellinen tuki. Erityisesti tulee parantaa opiskelijoiden jaksamista ja opiskelukykyä – nämä termit ovat jo kauan olleet kaikille tuttuja työelämässä, ja nyt niitä on alettava soveltaa täysillä myös opiskelijoihin.

Työurien pidentämisessä, varsinkin alkupäästä, puhutaan nuorten elämän ja uran mahdollisuuksista. On tärkeää, että niistä huolehditaan, ettei luoda syrjäytyvää osaa väestöstä.

Terveisin: 600 000 tulevaisuuden työntekijää ja veronmaksajaa”

Entä miten maahanmuuttaoppilaiden erityiskysymyksiä hoidetaan ja tulisi hoitaa Suomessa? Opetushallitus on teettänyt aiheesta selvityksen oppimistuloksista, koulutusvallinoista ja työllistämisestä 2008.

“Peruskoulun jälkeen koulutuksen ulkopuolelle valikoituneiden vieraskielisten riski jäädä ilman toisen asteen tutkintoa on koulumenestyksellä vakioitunakin kuusinkertainen suhteessa välittömästi lukiossa aloittaneisiin kantaväestön nuo- riin ja kaksinkertainen verrattuna koulutuksen ulkopuolelle peruskoulun jälkeen jääneisiin kantaväestön nuoriin. Näin ollen koulutuksen ulkopuolelle peruskou- lun jälkeen ja edelleen ilman toisen asteen tutkintoa jäädään heikon koulume- nestyksen lisäksi muistakin syistä. Peruskoulun jälkeen koulutuksen ulkopuolelle jääneillä vieraskielisillä naisilla riski jäädä ilman tutkintoa on erityisen suuri: lähes kolminkertainen verrattuna peruskoulun jälkeen ilman opiskelupaikkaa jäänei- siin vieraskielisiin miehiin ja lähes nelinkertainen verrattuna ilman opiskelupaik- kaa jääneisiin kantaväestön miehiin. Siksi ennen kaikkea maahanmuuttajanaiset jäävät ilman toisen asteen tutkintoa muistakin syistä kuin heikon koulumenes- tyksen takia.”