Taustamateriaalia:

HS pääkirjoitus 16.3.2010: Mitä me oikein pelkäämme? ja sitä edeltänyt HS 15.3.2010: Lähes 60 prosenttia ei ottaisi lisää maahanmuuttajia.

Tutkija Veronika Honkasalo pohtii kolumnissaan, miksi päiväkodeissa monikulttuurisuus pitäisi huomioida nykyistä laajemmin, ja miksi käyttämillämme sanoilla on niin suuri paino. Hänen väitöskirjatutkimuksensa käsittelee monikulttuurista nuorisotyötä.

Millaista journalismia maahanmuutosta Suomessa tehdään? Maahanmuuttoviraston tutkija Arno Tanner kolumnissaan: “Maahanmuuttouutisointi ei siis paneudu riittävästi ilmiöiden syihin, ja tuottaa kaiken lisäksi maahanmuuttoviranomaisten tehtävistä vääristyneen kuvan. Haastateltujen toimittajien mukaan asioista tulee puhua suoraan ja kiertelemättä. Toimittajan pitää tulla ulos omasta turvasäilöstä ja asettaa itsensä alttiiksi tiedonjakajina. Lisäksi on hyväksyttävä ihmisten oikeus erilaisiin mielipiteisiin. Pinnallisesta käsittelytavasta voidaan päästä eroon vain median ja viranomaisten yhteistyöllä, joka johtaa maahanmuuttoasioiden entistä kokonaisvaltaisempaan käsittelyyn julkisessa keskustelussa. Tiedä enemmän, luule vähemmän!”

Suomalaisesta maahanmuuttojournalismista kirjoittivat Journalistiin tämän blogin toinen ylläpitäjä Matias Möttölä sekä Tommi Laitio. Alla lista journalistin muistisäännöistä kun hän tekee juttua maahanmuuttoaiheesta; ne pätevät monessa muussakin tilanteessa:

“Jaksa kuunnella. Tulijan tarina on henkilökohtainen ja usein monimutkainen. Hänen voi olla vaikeaa tietää, mistä toimittaja haluaa kuulla. Ole kiinnostunut myös siitä, mikä hänelle on tärkeää.

Virkamies ei ole aina oikeassa. Uskalla kritisoida hallintoa. Älä aina luota virkamiehen sanaan.

Harkitse tarvittaessa tulkkia. Broken English käännettynä suomeksi johtaa helposti vaikutelmaan yksinkertaisuudesta. Tarinan syvyys katoaa.

Älä leiki umpisuomalaista. Älä lähesty juttuasi kuvitellen lukijoitasi tai itseäsi suomalaisemmiksi kuin olettekaan.

Etsi yhteisöjen sisäistä ääntä. Maahanmuuttajaryhmät eivät ole yksimielisiä. Uskalla näyttää riitoja, mutta kuuntele molempia osapuolia.

Erota yksilö ja yhteisö. Tee selväksi, pyydätkö maahanmuuttajaa puhumaan omasta kokemuksesta vai yleisemmästä tasosta.

Muista koulut. Monikulttuurisuus näkyy vahvimmin kouluissa ja päiväkodeissa.

Hanki lisää taitoja. Opiskele venäjän aakkoset ja islamin perusteet noin alkeiksi. Jo ne tekevät sinusta paremman toimittajan. Kysymys ei ole asenteesta, vaan ammattitaidosta.

Kysy. Itsekään et pahastuisi, jos joku pyytäisi selittämään suomalaista joulunviettoa ja kirkossakäyntiä. Oletuksilla samanlaisuudesta tai erilaisuudesta mennään aika helposti metsään.

Anna ihmisen olla itsensä. Eikö lopulta paras maahanmuuttajajuttu ole se, jossa ei korostetakaan, että kyse on maahanmuuttajasta?”